Sairaalakertomus 1/2; leikkaus

Miten sen nyt sanoisi... Miltä tuntuu, kun sairaus hallitsee elämää ja ainoa paikka, jossa käyt on sairaala? Helvettiä eikä mitään muuta. Tässä teille syytä siihen, miksi blogi on ollut horroksessa.

Viime syksynä skolioosi alkoi vallata aluetta elämästäni ja kerroin lääkärille asiasta. Kävely oli järkyttävän tuntuista ja näköistä. Kävelin merin eteenppäin ja heilahdin yhtä paljon sivulle päin. Keuhkot painuivat kasaan ja sydämen lyönnit näkyivä ulospäin kehon vedellessä rasituksen alla viimeisiään. Auttaisiko leikkaus tähän? Ehkä, mutta ei voi tietää. Kärsimys oli niin kovaa, että kaikki keinot on otetava käyttöön. Leikkauspäätös tehtiin keväälle,  jotta koulunkäynti ei häiriintyisi. Tämä leikkaus suoritettaisiin Tays:sissa.

Koko kevät oli yhtä sairaalassa juoksemista. Välillä tuntui, että olin enemmän sairaalassa kuin koulussa. Paljon erilaisia leikkaukseen valmistavia asioita; röntgenkuvia, keuhkojen toimintaan liittyviä kokeita ja ne kauheimmat ja pelottavimmat eli verikokeet.

Sitten selvisi tarkka leikkausajankohta. 26.5 EI! Jäin kaikesta paitsi... Mutta tämä on tehtävä nyt, oikotietä terveempään elämään ei ole. Samassa ilmoitettiin myös muut tärkeät päivämäärät, 12.5 esikäynti ja 25.5 valmistava käynti ennen leikkausta. Näillä käynneillä otettiin taas lisää verikokeita ja röntgenkuvia.

26.5 Heräsin hotellilta ja oli aika suunnata leikkaukseen. Tässä vaiheessa kuuluu panikoida, mutta missä oma paniikkini? Saatoin olla ehkä liiankin tyyni, mutta onko se sitten huono asia... Osastolle päästyäni minut otti vastaan sama hoitaja kuin aiemminkin. Sain esilääkityksen eli panadolin ja jonkunnäköisen rahoittavan lääkkeen, koska äiti pelkäsi minun panikoivan. Lisäksi kämmenselkiin laitettiin puuduttavaa voidetta kanyylejä varten ja sitten vain odoteltiin leikkaussaliin lähtöä.

Leikkaussalin ovella oli aika hyvästellä vanhemmat. Äiti halasi silmät kosteina ja eihän siinä muuta voinut kuin pillahtaa itkuun. Sitten siirryttiin leikkaussaliin ja nousin makaamaan leikkauspöydälle.Muistikuvat salista ovat hyvin vähäiset; oli kylmä ja kanyylin laitto sattui puudutuksesta huolimatta. Anestesialääkäri esitti minulle kysymyksen "Pyöriikö päässä?" "Ei", vastasin ja peruin vastaukseni heti ja sitten olinkin jo unessa.

Seuraavat muistikuvat ovat tehon puolelta.Avaan silmäni ja ympärilläni hyöri monta ihmistä. "Ei sun vielä pitäisi olla hereillä", tuttu anestesialääkäri totesi, joten vaivuin takaisin uneen. Hetken päästä äiti saapui katsomaan. Onnistuin heräämään sen verran, että tiedostin kaiken. Leikkaus meni  hyvin ja kesti noin 5 ja ½ tuntia. Nukahdin takaisin kun väsyin laskemaan kuinka monta letkua minussa oli kiinni.

Haluatteko kuulla vielä loput tarinasta eli toipumisen? Kommentoikaa vapaasti ja kysykää, jos jokin jåi epäselväksi.

Asiaa koulukiusaamisesta

Terveisiä sairastulvalta! En edes jaksa miettiä milloin oon edellisen kerran raahautunu kirjottamaa teille. Kaikki menot kasaantunu joulukuulle ja nyt flunssa päällä. Hyvä, että jaksaa edes sängystä nousta, syöminen ei luonnistu ja kuumettaki löytyy. Noh... taidan olla miellyttävä ihminen tällä hetkellä, koska en pysty puhumaan.

Myöhään yöllä kun ei uni tuu alkaa päässä pyörimään monenmoiset ajatukset. Päätinkin nyt vähän purkaa niitä. Älkää tuomitko, tämä on vain kannanotto.

Rakkaat ihmiset, nyt alkaa riittää. Nykyään melkein jokaisesta blogista löytyy samanlainen postaus (koulu)kiusaamisesta. Voiko sitä enää eritellä kiusaamiseksi tai vakavaksi asiaks, jos teitä jokaikistä on koulukiusattu? Tai mikä on koulukiusaamista? Miten se määritellään? Syntyykö koko asia vain jokaisen korvien välissä? Haluankin nyt kumota erityisesti perusteet sille miten joku on muka joutunut ala-asteella kiusatuksi.

Useimpien tekstit alkaa ala-aste ajoista. Siis täh? Ei oteta mukaan leikkeihin. Vai onko sittenkin vain muutaman kerran jätetty huomioimatta? Otetaan nyt tässä vaiheessa esiin se, että ihminen muistaa helpommin negatiiviset asiat kuin positiiviset, joten ehkä muistetaan vain ne kerrat jolloin ei mukaan päässyt. Monissa teksteissä kuitenkin kerrotaan muutamista kavereista, jotka pysy vierellä tukemassa kokoajan. Suurempi kysymysmerkki... Siis ei päässyt mukaan "suosittujen" tyttöjen leikkeihin, vaan jouduit leikkimään tylsien kahden kaverisi kanssa? En ole ihan päässyt tästä asiasta perille.

Tai se ettei kutsuta jokaisen luokkatoverin kaverisynttäreille. Oikeesti hei? Ei se ole kiusaamista, jos et satu olemaan kaikkien luokkatovereidesi paras ystävä. Ei ne äidit jaksa kahdellekymmenelle lapselle kakkua vääntää. Toivottavasti en nää kenenkään enään kertovan tätä kiusaamiseksi, jos ei nyt ihan jokaisen Minttumaikin syntymäpäiville ole päässyt.

Tässä iässä lapsi ei ole niinkään tiedostava olento, että tajuaisi tekojensa vaikutuksen kauemmas kuin kymmenen minuutin päähän. Ei siis voi olettaa, että ala-asteelainen tarkoittaa pahaa kysyessään toiselta onko vaipat ollu liian kireellä kun omistaa ruskeet silmät. Lapsilla nyt vain sattuu olemaan vähän suuri suu ja heikko yhteys siitä aivoihin.

Sitten on myös vihaavat katseet. Joo niimpä, just ne. Siis onko ihmisillä useinkin tapana kääntää silmistä vihaamisvaihe päälle ja tuijottaa muita ilkeesti? Vai osuuko joku vain juuri väärällä hetkellä katsomaan päin?

En silti väitä, että kiusaaminen olisi oikein. On olemassa vakavia tapauksia, joissa kiusaaminen on johtanut tappoon tai itsemurhaan. Fyysinen väkivalta voidaan jo kiusaamiseksi laskea, mutta useimmat ala-asteelaiset eivät sitä tee. Ei nyt kuitenkaan voi sanoa, että olisi ollut koulukiusattu, jos ala-asteella on käynyt yllä mainittuja tapauksia.

Itselle on pienempänä huomauteltu vaikka minkälaisista ulkonäköön liittyvistä asioista ja jätetty leikeistä ulkopuolelle. Vielä nykyäänkin ilkeitä kommentteje kuulee niin kaupungilla kuin koulussa, mutta se on vain elämää, ei mitään sen suurempaa. Pää pystyyn ja eteenpäin.

Kiusaamisen vastaisia kamppanjoita näkee nykyään joka paikassa. Totuushan on, että ihminen on aina ollut tällainen ja tulee myös aina olemaan, niinkuin kiusaamista on aina ollut ja tulee aina olemaan. Asiat eivät niin helposti muutu, eikä kaikkia asioita edes pysty muuttamaan. Eletään siis tässä hetkessä, kohdellaan muita niinkuin haluttaisiin itseä kohdeltavan ja muistetaan, että ihminen on erehtyväinen olento.

Sekamelska.

Blogissa vallitsee viikonlopun ajan kaaos, joten älkää ihmetelkö ulkoasun sekavuutta. Remotti siis kyseessä :)

Sometimes it's hard to find the words to say

En oikein tiennyt miten alottaa pitkästä aikaa kirjottamaan blogitekstiä. Saattekin nyt pienen kuulumispostauksen vähän vanhentuneilla kuvilla joita en ole kerennyt vielä julkaisemaan. No kai nyt on ekaks todettava ettei blogia ole hylätty vaan koulunkäynti on se tärkein. Toinen koeviikko on käynnissä, vaikka puoliväli onkin jo ylitetty ja ensimmäinen koearvosana julkaistu. Päivät koostuvat jokaisena päivänä pelkästään koulusta eikä muulle oikein ole aikaa. 

Eilen oli taas jakson kauhein hetki, eli kirjojen tilaaminen. Saa olla aika itsekäs ihminen jos ei kauhistu siitä miten paljon äidit ja isät lastensa opiskeluun kuluttavat rahaa. 

Tästä tulikin mieleeni asia josta halusin teille puhua. Kaikki tietävät, että joulu on tulossa. Kuitenkin se on vielä hyvin kaukana, mutta joillakin se on mielessä jo näin varhain. Myönnän tietysti, että itselläni se on pyörinyt mielessä jo marraskuun alusta. Lähinnä siitä syystä, että meillä on kuorossa tauko tässä joulun alla ja ollaan jouluyön hartauden lauluja treenattu. Kuitenkin nyt päästään siihen naurettavaan asiaan, nimittäin blogien joululajatoive-listat. Kauhulla olen kaikkien blogeja selaillut ja saanut silmäsyöpää näistä listoista. Välillä näitä lukiessa tuntuu, että teineillä ei ole mitään tajua rahasta. Toivotaan uutta iphonea ja koneki on jo liian vanha, uus toimis paremmin, kameraan tarvii muutaman uuden objektiivin kun eihän nuo vanhat toimi mitenkää päin peiliteini kuvissa. 

Itse en ole toivonut mitään joululahjaksi, koska en koe sitä tarpeelliseksi. Jos tarvin jotain, tienaan omaa rahaa ja ostan sen itse. Olisikin hyvä jos ihmiset alkaisivat nyt joulun alla miettimään mikä on oikeasti tärkeää. Riittääkö sulle rakastavat vanhemmat vai eikö ne rakasta jos et saa uutta tietokonetta? 

Ketään muita, jota asia ärsyttää? Onko teillä joulussa jotakin muuta joka teitä pistää ärsyttämään? Mielipiteiden ilmaisu on sallittua. Kiitän ja kuittaan.

Kosmetiikkakaapin sisältöä: lempituotteet

Nyt kun ulkona on aivan kamala sää, on parempi siirtyä postauksiin jotka sisältävät sisällä otettuja kuvia. Tänään pääsin koulusta ajoissa eikä mulla ihme kyllä ollut läksyjä. Päätin siis esitellä teille mun kometiikkakaappia. Noh, tai siis tavaroita oli siellä niin paljon että valitsin muutamia lemppareita. Tässä näitä nyt on.

 Kysituotteita. Ensimmäisenä Mavalan aivan uskomattoman ihanan värinen kynsilakka. Toisena the bos-verkkokaupasta tilattu glitterlakka merkkiä technic (Omasi voit hankkia klikkaamalla sivupalkissa olevaa banneria). Seuraavana Oriflamelta tilattu jonkinlainen kynnen kasvua edistävä geeli, joka kosteuttaa kynsiä. Viimeisenä Lumenen aivan täydellinen lakka niin väriltää, koostumukseltaan, peittävyydeltään jne.

 Hajuvesiä. Ensimmäisenä joskus kauan sitten Seppälästä ostettu vartalotuoksu. Super halpa ja tuoksuu hyvältä, pitäiskin käydä ostamassa uusi. Toisena on Avril Lavignen hajuvesi jota on ostettu liian monta pulloa, koska see vaan on yksinkertaisesti parasta. Viimeisenä Puman hajuvesi joka on hankittu laivalta. Pitää alkaa etsimään josko tätä vielä sattuisi Suomesta löytymään.

 Käsivoiteet lukeutuu myös suosikkituotteiden joukkoon. Kuka nyt voisi ilman näitä monikäyttöisiä puteleita?

 Luottomeikkeinä toimii Fit Me-puuteri, Matte mousse-meikkivoide ja Dream terra sun-aurinkopuuteri.

 Erilaisia voiteita. Valkoinen pumppupullo on Giordani goldin meikinpohjustusvoide. Vaaleanpunaisessa pullossa on mattapintainen päivävoide, josta joskus saattaa koostua koko päivän meikki. Harmaassa tuubissa on huonosti nukuttujen öiden pelastaja eli peiteväri. Nyt talvisin tämä on liian tumma, joten tarvin varmaan talveksi jonkun muun.

 Luomiväripaletti jossa on hyvin suloiset ja mun tyylistä poikkeavat värit (Tämä tilattu the bos:ilta). Lisäksi huulirasva jonka olen muuten saanut Elisalta joululahjaksi.

 Tässä nyt sitten vähän mun tyylisempää luomiväriä. Maanläheiset sävyt shimmerillä on se mun juttu. Otin kuvan nyt tästä kannesta, koska se on mun mielestä tosi kivan näköinen. Näkyyhän tuosta pienestä kuvasta nuo paletin sisältämät sävyt. (Tämä tuote myös the bos:ilta)

Viimeisenä mun oma silmäterä eli 12 siveltimen setti. Ihanan pehmeitä ja kestäviä siveltimiä. Mukana tuli myös söpö laukku jossa näitä voi säilyttää. Toistan nyt itseäni sanoen, että myös nämä löytyvät the bos-verkkokaupan sivuilta.

Toivottavasti piditte tämän kaltaisesta postauksesta. Sana on aina vapaa joten ehdotelkaa alas erilaisia postauksia, jos sellaisia juolahtaa mieleen!

Syksyä ja uusi asukas

Nyt on taas yksi viikko koulua selätetty. Elämässä ei tapahdu sen erikoisempaa kuin jokapäiväinen lukio. Koeviikko meni hyvin ja pääsin kaikista kokeista hyväksytyillä arvosanoilla läpi. Kurssiarvosat saatiin keskiviikkona ja nekin näyttivät siedettäviltä. Matikan jouduin vaihtamaan lyhyeen oman hermorakenteen vuoksi, yksinkertasesti pää ei vaan kestänyt. 

Vapaa-aika kuluu kouluhommia tehdessä ja nykyään kerkeän ehkä tehdä muutakin, kun matikan läksyt ei niin paljon aikaa vie. Torstaina käyn kuorossa, mutta ei mitään sen erikoisempaa.

Täällä Kouvolassa alkoivat nyt syyslomat. Sen kunniaksi oltiin eilen kaverilla viettämässä mukavalla tyttöporukalla iltaa. Nyt voi ainankin sanoa tehneensä jotakin lomalla. Ajattelinkin nyt muuten käyttää tämän loman melkein kokonaan lepäämiseen, mutta ensi viikon lopussa on pieni isosen homma lastenleirillä. 

Nyt päästäänkin suurimpaan muutokseen. Meille kotiutui torstaina tälläinen pieni suloinen palleroinen. Rotua voitte arvailla, mutta laitan tiedot jossain välissä tännekin sivulle. Tämä neiti muuten kantaa nimeä Unna.

Arvonnan tulokset!

Syksy on täällä, koeviikko ohi, koulukiireitä jnejne. Löysin viikonlopulta aikaa kirjoitella ja oli mulla teille hienoja kuviakin, mutta neropatti päätti jättää koneensa kotiin. Hienosti taas hoidan. Yritän nyt saada ne kuvat tänne vaikka väkisin. Kerkesin sentää suorittamaan arvonnan.

Arvonta suoritettiin puolueettomalla arvontakoneella ja voittajaksi nousi... Rumpujen pärinää... CARITA! Otan sähköpostitse yhteyttä voittajaan :)